Kerrontaa

Harmajan synty

Koko idea tähän levyyn sai alkunsa noin kolmisen vuotta sitten kun aloimme soitella hyvällä porukalla Nick Cave and the Bad Seeds -covereita. Kilahdus tuon tyylin musiikkiin omassa päässäni oli tapahunut jo vuosikausia sitten, mutta nyt kaikki jotenkin konkretisoitui ja aika näytti sopivalta toteuttaa myös jotain omaa. Vuosien jälkeen avasin pianon kannen ja totesin sen olevan helvetinmoisessa epävireessä, kuulosti hyvältä, sehän vastasi täysin soittotaitojani. Tämä tiedottomuus uuden instrumentin ominaisuuksista lieneekin suurin syy siihen miksi kappaleista muovautui itselleni yllätyksellisiä ja mielenkiintoisia työstää. Minullehan piano ja Rhodes toimittavat lähinnä lyömäsoitinten virkaa. Kitaran ja pianon avustuksella aloin säveltää valmiiksi muutamia kappaleita, jotka jo tovin olivat mieltäni vaivanneet. Sanoitukset ja melodiat yksinkertaisesti vain putoilivat paikalleen. Rakastin sitä, kuinka riippumattomana saatoin työskennellä näiden kappaleiden parissa ja pian ympärille löytyikin samanhenkisiä ihmisiä jolloin materiaalia alkoi tulla kuin itsestään. Mehän käytännössä elimme yhdessä, "treenit" venyivät yli yhdeksäntuntisiksi ja kappaleiden raakileita nauhotettiin urakalla 70-luvun kaksraita nauhurilla. Eräänä iltana kappaleita syntyi noin kymmenen, silloin ei taidettu enää ehtiä baariin, ei sillä että sinne olisi tuossa vaiheessa enää päästykään.

Jossain vaiheessa sain tuottaja Mara Salmisen innostumaan säveltämästämme materiaalista siinä määrin, että hän päätti lähteä touhua avustamaan. Soitti minulle kuultuaan materiaalia:"olipa pitkästä aikaa "pirteän" kuuloista musiikkia". Alusta asti oli selvää että levyn sävy tulee olemaan hyvin tumma, sanoituksia myöten. Omia sanoituksiani halusin täydentää vielä Saima Harmajan teksteillä luettuani runoilijan päiväkirjoja ja runoja. Huomasin runojen liikkuvan samoissa tunnelmissa kuin mihin olin itsekin alitajuisesti teksteilläni pyrkinyt, hänelle se maailma taisi kuitenkin avautua henkilökohtaisemmin kuin minulle...

Voin kertoa että tätä levyä ei ole tarvinnut pakottaa syntymään, ehkä juuri siksi se on niin rehellinen, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti. Koko sävellysprosessia ja itse levyn tekoa voisi, ehkä hieman kliseisestikin, luonnehtia "oudoksi matkaksi ihmisyyteen ja musiikkiin". Juuri ihmiset, vai pitäisikö sanoa "juuri-ihmiset", tässä orkesterissa omine persoonineen rakensivat tämän musiikin mitä me soitamme.

Lyhyesti: Harmaja ui syvissä ja tummissa vesissä, valoa näytetään pilven raosta vain kun se on välttämätöntä. Tarinoita elämästä ja sen ulkopuolelta.

-j-